Kanakoiran koulutuksesta

Kanakoiran koulutus on aikaa vievää ja pitkäjännitteistä touhua. Koira ei ole valmis metsästyskoira vuodessa eikä kahdessa. En puutu tässä kirjoituksessani kovin yksityiskohtaisesti koulutukseen, koska siitä voisi kirjoittaa vaikkapa kirjan ja sitäpaitsi valmiita koulutusoppaita on saatavissa.

Koiran luonteella on suuri merkitys sen koulutettavuuteen. Luonteen oppii tuntemaan, kun koiraa opetetaan sisäsiistiksi ja kun ilkeyksiä karsitaan pois. Herkälle ja alistuvalle koiralle riittää vähempi ohjaus kuin rohkealle ja itsenäiselle.

Kanakoiran koulutus eräkaveriksi aloitetaan tottelevaisuuden opettamisella. Käskyt: istu, maahan, paikalla, nouda jne. annetaan määrätietoisesti, mutta äänenvoimakkuutta nostamatta ja turhia toistoja välttämällä. Opetus kannattaa aloittaa pennun ollessa 7-8 kuukauden ikäinen. Kun koira oppii jonkun asian hyvin, lisätään opetuksen vaikeusastetta vähitellen; esimerkiksi noudon opetuksessa heittämällä kapula kauemmaksi ja pois näkyviltä. Tällä tavalla koira oppii pitkäjänteisyytta ja käyttämään tärkeintä aistiaan eli hajuaistia hyväkseen. Maahanmenossa on erittäin tärkeää, että se tapahtuu välittömästi käskystä ja että koira pysyy paikallaan, kunnes annetaan uusi käsky.

Koiran on todettu muistavan hyvin, mutta ei ajattelevan. Toisin sanoen "kertaus on opintojen äiti" on muistettava oppeja perille vietäessä. Lisäksi opetuksen ja vapaalla olon välillä on oltava selvä ero, ja jos perheessä on useampia henkilöitä, jotka opettavat koiraa, niin yksi kouluttaa kerrallaan. On myös sovittava yhteisistä pelisäännöistä.

Kun tottelevaisuus on saatu hyvään malliin, alkaa metsästyskoulutus. Vastatuuleen tapahtuva eteneminen haun aikana opettaa nuoren koiran käyttämään tuulta avuksi linnun löytämisessä. Metsässä pyritään kulkemaan rauhallisesti ja äänettömästi turhia pillikomentoja välttäen ja samalla antamalla koiralle työrauha.

Koiran toimintaan puututaan, kun sen halutaan kulkevan tiettyyn suuntaan tai, kun se ajaa röyhkeästi linnut ylös tai, kun se pyrkii menemään lähteneen linnun perään.

Peräänmeno on niitä suurimpia ja karkeimpia virheitä, mitä kanakoira voi tehdä. Tottelevaisuutta opetettaessa onkin syytä erityisesti panostaa siihen, että koira menee maahan käskystä paikassa kuin paikassa ja tilanteessa kuin tilanteessa.

Metsässä kulkiessaan isännän on opeteltava "lukemaan" koiraansa. Sen käyttäytymisestä ja ilmeistä voi huomata esimerkiksi miten lähellä linnut ovat seisontapaikalta, ja onko koiralla linnut tiedossa sen tullessa ohjaajan luo. Erityisesti tiedottamisen yhteydessä on osattava tulkita koiran eleitä.

Kanakoirien kokeissa on kolme luokkaa: nuorten koirien luokka, avoinluokka ja voittajaluokka. Koulutus tähtää siis ylimpään eli voittajaluokan ensimmäiseen palkintoon ja sitä kautta käyttövalioksi. Tällöin koulutuksen tulisi olla koko ajan kasvavaa eikä tähdätä vuosikausia esimerkiksi avoimen luokan ensimmäiseen palkintoon. Kun se on saavutettu, aloitetaan vasta sitten opettamaan voittajaluokassa vaadittavia asioita.

Kanakoirien koulutusta oppii parhaiten osallistumalla kokeisiin ja tulemalla mukaan useimmilla paikkakunnilla kanakoirakerhojen järjestämiin koulutustapahtumiin. Myös puhumalla omista ja kuuntelemalla muiden kokemuksia saa hyödyllisiä vinkkejä koirien opetuksesta ja elekielestä.

Kyllä työ tekijäänsä neuvoo, kun oppi ei yhdellä tavalla mene perille, on keksittävä uusi tapa. Se tekeekin tästä harrastuksesta erittäin mielenkiintoisen. Tärkeintä tässä harrastuksessa ei saa olla saalis, vaan yhdessä koetut elämykset ja puhdasoppiset suoritukset. Ne palkitsevat kouluttajansa moninkerroin enempi kuin "paksu" reppu.

Olavi Sirviö